Lennätät hiuksiani,
kun seison kukkulan harjalla.
Tunnen kosketuksesi
ja luotan sinuun.
Sormesi hyväilevät ihoani
ja minä ojennan käteni sinua kohti.
Ohut vaatteeni, kuin kristalli
ja vesi valon siitä heijastuessa,
leijuu ympärilläni.
Mutta täällä pimeässä ei paista yksikään säde
ja kaikki on mustaa
- paitsi sinä, vedeltä värisi saanut.
Vesi on petollista, mutta sinuun minä luotan.
Uskon kun kerrot, että kannat minua.
Niin lasken päältäni vaatteen
ja sinä kannat sen kauas,
silmäinkantamattomiin.
Niin levitän käteni sinun syleilyysi
ja lennän.
Luotan sinuun aina, rakkaimpani.