Tuoli on pultattu kiinni asuntovaunun lattiaan. Siinä istuu nainen. Jäykät remmit pitävät häntä aloillaan. Ne on sidottu rinnan yli, vyötärölle, nilkkoihin ja otsalle. Käsiraudat kahlitsevat ranteet yhteen selän takana.
Tuolin edessä seisoo kaksi miestä. Toinen on lyhyt, normaalivartaloinen, toinen vähän pitempi ja lievästi ylipainoinen. Nainen ei voi nähdä heidän kasvojaan, silla remmi estää pään kohottamisen.
"Saatiin se", sanoo mies 2.
"Niin saatiin", sanoo mies 1.
He hengittävät sisäänsä naisen pelon tuoksua. Tukeva mies hymyilee.
"Ajetaanko metsään?" kysyy mies 1.
"Ajetaan vaan", myöntyy mies 2.
Hän hengittää. Kuuma henkäys osuu naisen kasvoihin. Vaaleanruskea kihara heilahtaa. Teippi suun edessä pakottaa vetämään miehen ilmaa sisään nenän kautta, mutta henkäys ei haise miltään. Lämmön kosketuksen voi aistia iholla.
Miehet kääntyvät pois. Lyhyempi naurahtaa. He poistuvat vaunusta. Ovi pamahtaa kiinni. Sisälle tulee hämärää. Verhot ovat melkein kiinni. Kärpänen kävelee ikkunalaudalla.
Moottori käynnistyy murahtaen. Kärpänen lähtee lentoon ja surisee ympäri vaunua. Se on loukussa, vain miehet autossa voivat suoda sille vapauden.
Haalistuneet verhot heiluvat auton keinuessa, mutta tuuli ei pääse niitä liikuttamaan. Ilma seisoo, lämpötila on kuin saunassa. Kyyneleet kuivuvat naisen poskille. Kukaan ohi ajavissa autoissa ei voi nähdä häntä. Aurinko valaisee vain pienen kappaleen paljasta lattiaa, jättäen hänet pimeään.
Auto kääntyy pääväylältä merkitsemättömälle soratielle. Asuntovaunu tärähtelee pyörien osuessa tien kuoppiin. Auto pysähtyy levennyksen kohdalle ja miehet nousevat ulos auringonpaisteeseen.
Sora ratisee kenkien alla. Asuntovaunun ovi avataan. Kärpänen lentää kirkkauteen. Vanki odottaa pimeässä yksin, alistettuna.
