Frank oli palannut lapsuudenkotiinsa kesälomalla. Hän istui sisarensa vieressä katselemassa televisiota. Edna yritti välillä saada aikaan keskustelua, muttei vaivaantunut veljensä hiljaisuudesta. Tämä oli atleetti, pelasi jalkapalloa yliopistolla ja ajatteli enemmän lihaksillaan kuin aivoillaan. Puhuminen oli aina ollut sisaren heiniä, joten he pysyivät enimmäkseen hiljaa ja keskittyivät elokuvaan. Lopulta se oli ohi ja tyttö nousi mennäkseen.
"Well, I'm off to bed now. Good night", Edna sanoi silmät ristissä.
"Edna?"
"Yes?"
"You're my dear little sister and... I love you. Do you know that?"
"Yes, darling. I love you too." Edna suuteli veljeään otsalle ja nousi sitten portaat yläkertaan.
Aamulla Edna heräsi ruohonleikkurin pärinään. Isä oli taas puutarhassa. hän leikkasi nurmen joka sunnuntai, se oli hänen suurinta huviaan. Muutenkin sitä viherpeukaloa näkyi harvoin sisällä näin hyvällä säällä. Edna tassutteli ikkunaan. Puutarha kukoisti kaikissa sateenkaaren väreissä, ja aurinko paistoi kirkkaana. Se oli jo korkealla. Toiset olivat antaneet hänen nukkua myöhään.
Tyttö haistoi paahtoleivän ja kahvin tuoksun, ja seurasi niitä alakertaan. Keittiössä Frank puristi juuri appelsiinimehua ja äiti istui olohuoneen pöydän ääressä juomassa kahvia. Edna toivotti molemmille hyvää huomenta ja meni paahtamaan itselleen parin leipiä. Syötyään ne hillon kera hänen täytyi vastata luonnon kutsuun.
Kun Edna palasi, kaikki oli rauhallista. Äiti istui luonnonvalkealla sohvalla selin häneen. Veli seisoi sohvan päädyssä kädessään verinen hedelmäveitsi.
"You freak! What have you done?" Edna kiljui juostessaan kohti veljeään. Äidin kurkku ammotti avonaisena ja kuolleen silmät olivat laajentuneet kauhusta. Frank tarttui Ednaa ranteista kuin vaivaista nukkea ja pysäytti tämän juoksun.
"I hate you, you sick bastard! Why?" tyttö huusi.
"But I thought you said you loved me..." veli sanoi vaimealla äänellä.
Edna vain nauroi, sillä tilanne oli hänestä aivan absurdi. Hän voisi huutaa kovaa niin ehkä isä tulisi auttamaan... ja kuolisi. Miten isä voisi muka puolustautua sadan kilon lihasmassaa vastaan? Toisaalta hän kuolisi varmaan joka tapauksessa kohta. Ihan sama. Edna voisi selittää tarkoittaneensa sisarellista rakkautta, mutta varmasti veli ymmärsi jo sen. Tämä ei mitenkään ollut voinut kuvitella, että...
"Why don't you just fuck my corpse?!" hän kiljaisi riistäytyen veljensä otteesta. Tämä taisi päästää hänet menemään, muuten ei Edna olisi voinut paeta niin helposti. Frank lakkasi hetkeksi pureskelemasta.
"Wuh-what are you saying? That I, your dear brother, could hurt you in any way?"
Veli vilkaisi heiluttamaansa veristä veistä kuin olisi yhtäkkiä huomannut sen olemassaolon ja laski sen nopeasti käsistään lasipöydälle. Punaisia pisaroita tapsahteli hiljalleen tahrattoman kirkkaalle levylle.
Edna katsahti sohvalla lojuvaa ruumista ja purskahti jälleen nauruun.
"Yeah, right!"
Veli sylkäisi suunsa tyhjäksi jostain punaisesta näyttäen hetkeksi menettävän rauhallisuuden naamionsa. Vasta nyt Edna huomasi, että äidiltä puuttui korvalehti.
"Oh we both hated that witch, you and I! She had to die. But you I could never kill. I swear", veli vannoi ja sanoessaan tämän katsoi häntä syvänsinisillä silmillään. Tuo katse oli niin vilpitön, että Edna melkein uskoi.
"Remember when we were kids and she left us in the park? I was there to take care of you when she was gone. She was going to leave us there but I found the way home."
Edna muisti tuon tapauksen hämärästi, vaikka oli ollut vasta nelivuotias.
"I remember..." hän kuiskasi.
Veli astui askeleen lähemmäs. "And remember how I held you in my arms when you were crying? You were so scared... but I was there for you."
"And you made me feel safe", sisko huokasi silmät kostuen.
"Now she'll never let you down again", veli kuiskasi vakavana luoden inhoavan katseen äitinsä ruumiiseen. Hän astui jälleen askeleen eteenpäin ja kietoi kätensä hellästi tärisevän sisarensa ympärille. Edna itki vasten veljensä rintaa ja tunsi rauhallisen, lämpimän tunteen leviävän sisällään kuin silloin pienenä. Veli hyväili hänen hiuksiaan, mutta yhtäkkiä tämän käsi puristui nyrkkiin kahliten paksut kutrit sormiensa väliin. Edna avasi silmänsä hätkähtäen ja ehti juuri nähdä pilkallisen hymyn veljensä huulilla, kun tämä jo kiskaisi. Nainen kuuli napsahduksen ja huomasi tuijottavansa kattoa, joka heitti omituisesti häränpyllyä. Sekunnin kuluttua hänen päänsä tärähti huumaavasti parkettiin ja tähdet tanssivat hänen silmissään. Veli seisoi hänen yläpuolellaan korkeana kuin torni ja hymyili hänelle.
Kaikki pimeni kenties vain hetkeksi, kenties minuuteiksi, mutta kun Edna tuli tajuihinsa, veli oli poistunut hänen näköpiiristään. Hän yritti nousta, mutta tajusi ettei tuntenut kehoaan. Hänen silmänsä pyörivät puolelta toiselle etsien jotain nähtävää. Oikealla näkyi heidän sohvansa, jonka luonnonvalkeassa verhoilussa oli ruusunnuppujen kuvia. Nyt kuviota sotkivat siellä täällä veripisarat. Ruumis oli poissa. Vasemmalla erottui heidän puutarhansa valtavien lasiovien takana - laaja tasainen nurmikenttä, jota täplittivät tarkasti leikatut pensaat ja värikkäät kukkaistutukset. Kaukaa kuului isän ruohonleikkurin pärinä. Mies oli varmaan ehtinyt jo kierroksensa loppuun ja palaisi kohta sisään. Varmaan tuhoonsa.
Edna odotti ja odotti, kunnes kuuli askelten kopinan kuistilta. Hän alkoi kiljua:
"No, papa, please go, call the police! Don't come inside!" Mutta lasiovi avattiin raolleen ja Frank asteli virnistellen sisään, verinen veitsi yhä kädessään.
"Soon you'll about to see something hilarious!" hän sanoi hykerrellen ja katosi. Ruohonleikkuri käynnistyi taas ja kohta isä ajoi ikkunan ohi retkottaen velttona leikkurin istuimella. Frank juoksi kohta perässä nauraen kuin pikkupoika.
"Wee, that was fun, wasn't it? You wanna watch it again?" veli kysyi palatessaan olohuoneeseen.
"No! How can you be so sick?"
"Now, now, you know I don't like that kind of language."
"Well you're sick, evil psycho bastard and I hope you'll die!" Edna karjui.
Mitään sanomatta Frank käveli ulos huoneesta ja palasi mukanaan pieni pyyheliina ja ohut vyö. Maanitellen hän pakotti Ednan leuat erilleen, tunki pyyhkeen väliin ja kiristi sen paikalleen vyöllä.
"Now I'm gonna show you how much I love you", hän sanoi ja alkoi hitaasti riisua sisartaan. Mitään kiirettä ei ollut, tämähän oli täysin halvaantunut. Edna ynisi protestiksi ja puristi sitten silmänsä kiinni kieltääkseen tapahtuman, mutta silti hän tunsi veljensä lämpimän hengityksen kasvoillaan ja kuuli tämän huohotuksen. Lopulta hänen päänsä lakkasi takomasta vasten parkettia ja hän kuuli Frankin nousevan pystyyn. Avatessaan silmänsä hän näki tämän seisovan yläpuolellaan masturboimassa, eikä Edna ehtinyt sulkea silmiään uudestaan, kun jotain tahmeaa lensi hänen poskelleen. Eikä hän voinut pyyhkiä sitä pois.
"You're beautiful, my sister", Frank sanoi vakavasti. "But maybe you'll be more fun dead... I must think about this."
Jälleen hän poistui. Ajantaju katosi vähitellen. Poskea alkoi kiristää. Huone alkoi lemuta virtsalta ja varjot pitenivät.
Sitten Frank palasi. Hellästi hän irrotti suukapulan.
"Do you have something to say to me?" mies kysyi.
Edna mietti hetken. Haukkumisesta ei olisi hyötyä, ei myöskään kauniista valheista. Oikeastaan hän ei enää edes halunnut elää. Tyttö puristi huulensa yhteen.
"As you wish", Frank sanoi aina niin hiljaisella äänellään ja upotti veitsensä rakkaan sisarensa silmäkuoppaan.
KuoletarKohtalo2
|