Vanhapiika Kimmolla oli oranssinpunainen Ooppeli. Se oli sangen ruma ja ruosteinen, mutta mies itse sen sijaan hyvännäköinen. Kaisa tykkäsi kaikista kauniista, ja tahtoi saada Kimmonkin omakseen. Suoraan hän ei sitä sanonut, mutta kerran ja sitten toisenkin, he eksyivät takapenkille pussailemaan, ja se tuntui hyvältä. Kaisa oli jo vanha tytöksi, liian ujo pyytämään. Melkein kolmenkymmenen. Mutta vuoden he olivat jo tunteneet, eikä hän tahtonut viettää joulua yksin. Ei, sanoi hän kun äiti soitti, minulla on vähän huono olo, enkä taida liittyä seuraanne illalliselle. Hyvä on, sanoi äiti ja sulki puhelimen. Sisaret kyllä tulisivat. Hah, Kaisalla olisi paljon hauskempaa Kimmon kanssa. Hän soitti, tule tänään meille. Kimmo kuulosti uniselta. Ei kieltänyt. Kaisa odotti, jo löi kello yksitoista. Missä sinä viivyt, missä oikein viivyt? hän kuiskaili puhelimeen, mutta se vain tuuttasi, kukaan ei vastannut. Se pukki on jonkun toisen kanssa, jonkun kauniin ja laihan kanssa hurvittelemassa, Kaisa ajatteli käärmeissään. Huijaa naisparkaa, joka ei tahtoisi lähteä kotikatuaan kauemmas. Minä vihaan sinua, hän sanoi Kimmolle, joka ei ollut siellä. Kaisa ei mennyt edes kauppaan. Sitten loppui maito. Penkalla oli Ooppeli rutussa puuta vasten. Kaisa otti bussin keskustaan. Ovi oli lukossa. Postiluukusta näkyi kaaos. Naapurit eivät tienneet, juu ei ole näkynyt pariin päivään. Kotona hän soitti sairaalaan. Oletteko lähiomainen, kysyttiin. Sen sisko, Kaisa valehteli. Kimmo on menehtynyt auto-onnettomuudessa. Aha, sanoi Kaisa ja sulki puhelimen. Kuka järjestäisi hautajaiset? Ehkä ne soittaisivat ja kysyisivät häneltä, mutta hän ei ollut sanonut numeroa, eikä puhelin soinut pitkään aikaan. Ja sitten kun soi, se oli vain Anna. Onko sinulla parempi olo jo? kysyi sisko. Ei ollenkaan, Kaisa vastasi ja yski tekoyskää. Pikkusiskoparka. Sunnuntaina oli ilmoitus lehdessä, tuntemattomia pahoittelijoita. Hautausmaalla oli tuore kumpu, ja siellä jäisiä kukkia, pari kynttilää. Miten ne saivat sen haudan kaivettua routaiseen maahan? Kaisa oli ostanut tulppaanin. Puoli tuntia pakkasessa, tuli joku nainen. Tunsitko Kimmoa? Enpä oikeastaan, vastasi Kaisa hiljaa ja hieroi vatsaansa. Yksin kotiin. Ylihuomenna verta lakanoilla. Kaisa ei itkenyt ollenkaan.