Tämä runo on surkea, eikä siinä ole tarpeeksi adjektiiveja, joten kehotan sinua kuvittelemaan mielessäsi viidakkomaisen puutarhan ja syreenin tuoksun samalla kuin luet. Herää kysymys mitä tekemistä puutarhalla on minkään kanssa, mutta näin tavallaan sellaisen kuvan mielessäni, eikä mikään muu kävisi laatuun.

Neitsyydelle

    Kuljen keskelle vihreää
    Puutarhassa kaivan
    lusikalla pienen kuopan
    Taskusta otan tyttösen,
    jonka valkealla mekolla
    on verta kuoliniskusta
    Peitän hellästi mullalla,
    ei enää riidellä, siskoseni
    Tapoin sinut,
    nopeasti, ilman kipua meni
    pieni elämäsi, tappelematta vastaan
    Halusit kai jo lähteä
    Hyvästi, ei nyt itketä
    Itketään vasta huomenna

Palaa Kirjoitelmat-sivulle
Palaa pääsivulle