Sota tuhosi kaiken -
juuria myöten on poltettu maa.
Katsokaa halki miinakenttien
tarpovaa hobittiarmeijaa.

Tuolla Danto tynnyrintekijä,
varreltaan kuin yksi tuotoksistaan.
Ja tuolla Myllärin Jaska,
jok' ei kärpästäkään voisi satuttaa.

Vaiti marssivat he eteenpäin,
ohi hiiltyneiden tammien.
Ei sanaakaan joukko-osastosta,
kuuluu vain yskähdys yksinäinen.

Katsokaa sortunutta tornia
keskellä varvikon hiiltyneen
mies silmäkulmastansa
pyyhkii mustan kyyneleen.

Tauko! Viisi minuuttia!

Maissikakut ja sienipiiraat
ulos pusseista kaivetaan
hiiltynyt kanto tuolina käy
miehet eväitä mutustelemaan.

(Armeija marssii vatsallaan, muistathan.)

Poika kiertää sankoineen,
täyttää tinapakit isolla kauhallaan.
Miehet odottavat, yrmeinä kuin kääpiöt.
Ei sanaakaan, huulet viivana paikallaan.

Tauko ohi! Riviin järjesty!

Kömpivät pystyyn nyt miehet uupuneet,
takalistosta pyyhitään ikuista likaa.
Väsynyt viiri kohoaa,
noki tahraa keltaista, purppuraa.

Aseet poimitaan maasta.
Olalle vie!
Vain eespäin johtaa
soturin tie.

Hiljaa harmauteen katoaa
osasto miesten pikkuisten.
Laaksoon kiirii lailla ukkosen
etäinen pauke tykkien.