Tämä kuvaus on yhdistelmä kahta eri aamua. Toinen oli kesällä 1998 ja toinen 4.6.2002. Herätessäni tunnelma oli jotenkin niin samanlainen kuin silloin aiemmin. Oli yhdistettävä nämä kaksi ja katsottava mitä syntyy.

Tunnelmakuvaus: Aamu
Sade ropisee ja ilma on viileä. Peiton paino tuntuu mukavalta, kuin joku halaisi. Lakana takertuu kosteaan ihoon. Minulla on kylmät ja tahmeat jalat kuin liskolla.
Ilmassa leijuu deodorantin ja hyttyskarkoitteen tuoksu, peittäen osin viikon vanhan hien löyhkän. Suussa on hirveä maku, huulet tarttuvat yhteen ja hampaita peittää karkea ällötys. Yskittää. Olo on kuitenkin yllättävän vireä, vasta herännyt. Unihiekkaa vielä silmissä. Voisi noustakin, enää ei ole niin kylmää kuin talvella. Tai kenties lepään vielä hetken.
KuoletarKohtalo2
Palaa Tarinat-sivulle
Palaa pääsivulle